Monelta sä menit eilen nukkumaan..

..sulla oli valot päällä vielä yhentoista aikoihin ku mä menin.


Täällä on välillä, tai rehellisesti aika useesti, pinna kiristyny ihan urakalla kun tuntuu, ettei nää asiat tän perheen kanssa nyt mee ehkä just ihan niin ku on sovittu. Välillä jo mietin, pitäiskö lähtee suomeen vai mitä mä oikeen teen.

Muitten nurkissa asuminen on rankkaa, todella rankkaa välillä. Ja erityisesti se, kun asuu työnantajansa kanssa.
Välillä olis niin ihana soittaa musiikkia oikeen lujalla ja laulaa sen mukana, ei onnistu täällä. Lauantai ja sunnuntai aamusin ei oo ihana herätä lasten ääniin, ei kun lapsi ei oo oma. Rehellisesti sanottuna, mä oon aina haaveillu lapsista ja perheestä. Tällä hetkellä toi ajatus on jotin todella todella kaukasta, niin kypsä oon tähän "kotiäiteilyyn", harvoihin yöheräämisiin ja ainaisiin aikasiin aamuihin. Mun lauantai ja sunnuntai aamut pelastaa mun mp-3 soitin. Sillä saan hyvin eristetyä pikkumiehen äänet, mutta unille voin samalla sanoo heipat..

Mun työaika on suurinpiirtein klo 8-17, illat ja viikonloput vapaita. Jos oon ton ajan ulkopuolella töissä, siitä maksetaan mulle erikseen. Mä oon ollu täällä jo aika kauan, varmaan lähemmäs puol vuotta. Kertaakaan, ikinä, mä en oo ollu iltasin töissä. Yheks perjantaiks kysyttiin, mutta seki peruuntu. Ystävänpäivästä tuliki sit semmonen sota, että. Perheen isän mielestä heidän edellis iltana ilmottama illallismeno olis pitäny mennä mun iltamenon edelle. Olin kysyny ystävänpäivästä jo pari viikkoa aikasemmin ja mulle sanottiin, että mulla ei oo sillon illalla töitä. Ja mulle mun omat menot täällä on miljoona kertaa tärkeempiä kun muutama kymppi iltatöistä. Asia muka vähän niin ku sovittiin, mutta silti siihen on vielä palattu.

En myöskään tykkää yhtään tästä meiningistä kun multa kysellään mun menoista, mihin meen jne. Mä oon aikuinen ja ilmotin jo tänne tullessani, etten tarvii mitään äitiä. Mulla on suomessa maailman paras äiti ja sillon ku tarviin äitiä, käännyn aina sen puoleen <3 Mä ymmärrän sen, että halutaan tietää oonko illallisen kotona ja sen aina ilmotanki, jos en oo. Mutta siinä menee mun mielestä raja, että misä mä sitten oon kun en oo kotona syömässä. Ja mihin aikaan tuun. Ja otsikon lauseet tuli perheen äidin suusta yks aamu, kun alotin työt. Anteeks mitä?! Kuinka ikävöinki omaa kotia, omaa rauhaa ja yksityisyyttä.

Näitten kanssa asioista sopiminen on myös harvinaisen vaikeeta. Tai jos sovitaan jotain, siitä on melkein mahdotonta pitää kiinni tai se ymmärretään tahallaan väärin. Hyvä esimerkki on nää mun lomat, jotka nykyisin vaan ilmotan, kun kyselemällä asiat ei mee mihinkään suuntaan. Toinen esimerkki on ku porukat oli täällä. Sovittiin maanantai aamuna perheen äidin kanssa, että tulee viimeistään puol viis kotiin, jotta pääsen saattamaan porukat lentokentälle. Lounaan aikoihin kun soiteltiin, oli perheen äidille ihan yllätys, että mä lähen kentälle porukoiden mukaan. Ja mun oma äiti kuuli meijän aamusen keskustelun, joten en omasta päästänikään oo sitä keksiny.

Tossa on syitä, miks tää on välillä aivan järkyttävän rankkaa. Niin rankkaa, että tekis mieli lyödä haskat tiskiin.

Rakastan olla Genevessä, mutta täällä yksiön vuokrat liikkuu siinä 1500€ ylöspäin ja töitä on pirun hankala saada kun ei puhu ranskaa. Nannyn ja ehkä jopa siivoojan töitä vois saada, mutta niitä joutuis tekee todella paljon, että pystyis elättämään ittensä. Täällä kun myös vakuutukset on mielettömän kalliita samoin ruoka, ja oikeestaan kaikki muuki. Ja vielä kun haaveena olis matkustella, ei se noilla töillä ja menoilla mitenkään kauheen mahollista tulis olemaan.. Tossa muutama syy, miks Suomeen paluu nousi välillä tosi vahvoille.

Alku viikosta ulkona on ollu tosi kaunis ja keväinen ilma. Se ehkä vähän autto ja piristi ja nyt ajattelenki, että ehkä mä pystyn olla täällä sinne heinäkuun johonki asti. Siinä vaiheessa ku ulkona on vielä vähän lämpösempi, voin joka päivä häippästä puistoon töitten jälkeen. Voin siellä istuskella, ihailla järveä, kattoo ohikulkevia ihmisiä ja lukea. Ja sillon myös voi olla, että perheen äiti häippäsee pikkumiehen kanssa ulos oman työpäivänsä jälkeen ja mä saan olla hetken YKSIN kotona, soittaa musiikkia täysillä ja laulaa! :)

Viime yönä sain nukuttua ihanat kummenen tunni yö unet, enkä aamulla heränny edes pikkumiehen ääniin, kuin luksusta! :) Hymyssä suin vetelin aamupalan, siivosin vähän ja nyt lähen ihailemaan auringonpaistetta ja kiertelemään kaupunkiin.

Vaikka välilä on rankkaa, on täällä onneks toisinaan ihan kivaaki ja useinmieten tosi kaunista! :)

Bisous!

<3: Emilia

Kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa! :)

Musta tuntuu, että oon koko ajan menossa ja blogin päivittely on nyt vähän jääny, mutta ei se oo niin justiinsa :)

Oon turisteillu parit viime viikonloput tässä lähistöllä.

Ensin olin Lausannessa kiertelemässä ja kattelemassa. Kyseinen kaupunki on aika lähellä meitä, junalla menee varmaan reilu puol tuntia sinne. Se on mun mielestä hirmu kaunis kaupunki, siellä on oikeestaan vaan mäkiä ja se on jotenki tosi ei kaupunkimainen. Oon siellä käyny useammanki kerran sillon pari vuotta sitten, joten nyt toimin vähän oppaana, mihin kannataa mennä. Käytiin myös mulle uudessa paikassa, yhen mäen päällä olevassa kirkossa.

Kovin iso ei Lausanne oo ja hyvin ehti iltapäiväks kotiin syömään ja vähän laittutumaan ja illalla mentiin istumaan iltaa muutamalle :)

Lauantaisin meno ei siis oo mitään kauheeta riemuvoittoa, mutta aseman edessä olevassa Brasseurissa on yleensä suht paljon porukkaa, ja niin oli tolloinki. Yks kundi tuli juttelemaan mulle, ja osasin höpöttää jo vähän ranskaks ;) Erittäin lyhyeks kyllä jäi meijän keskustelut, mutta enemmän puhuin ku ennen :D


Sunnuntai meni Genevessä turisteillen. Itte tunnen Geneven jo suht hyvin, tai ainaki keskustan ja vanhan kaupungin. Laitamilla olevia asuinalueita en niin tunne, mutta ehkä mä niihinki käyn tutustumassa, kuhan kevät kunnolla tulee! :) Mutta sain siis taas toimia oppaana kun esittelin P:lle Geneveä. Se ei oo käyny kun vaan isoimmalla ostoskadulla, joten useampi tunti saatiin menemään kierrellessä :)

Tolloin oli ihan mieletön ilma ja melkein tuli kuuma villakangastakissa! :)

Voisin ottaa suomeenki tämmösiä kukka-asetelmia..

Sitten sainki jo rakkaat vanhemapni tänne kyläilemään <3 Äiti ja isi tuli torstai iltana ja suomeen ne lähti takasin lauantai iltana. Vietettiin perjantai ihan vaan Genevessä kierrellen, lauantaina käytiin kattomassa Nyon, mun edellinen kotikaupunki. Sunnuntaina mentiin aamusta ranskan puolelle Divonneen syömään ihana (epäterveellinen :D) aamupala ja katsastamaan markkinat. Divonnesta sit hurautettiin ylös St-Georgeen moikkaamaan mun Sveitsin perhettä. En oo kuulemma ikinä näyttäny porukoille kuvaa maisemasta, joka näkyy olkkarin ja keittiön ikkunoista. Ihme jos ne on siltä välttyny, mulla ittelläni on meinaan varmaan sata kuvaa siitä samasta maisemasta :D

Ylhäältä ajeltiin alas vähän toista reittiä ja isi tokas, että taidan mä aika hyvin tuntea nää seudut. Periaatteessa joo, mutta osaan vaan ne tietyt reitit :) Tai paljon olis vielä tutustumista ihan jo Genevessäki ja muualla lähiympäristössä.

Täällä oli tolloin ihan mielettömät ilmat, aurinko paisto, vaikka oliki vähän kylmä. Maanantaina ku herättiin ni maa oli valkonen!!! Ja voin kertoo, Geneve ja lumi ei sovi yhteen! Niin ku ei Emilia ja lumikaan :D

Ensin luultiin, että porukoiden lento on peruttu, mutta siinä oliki tullu vaan joku lennonnumero hässäkkä ja lento lähti about tunnin myöhässä. Puolen päivän aikoihin lentokenttä oli kokonaan kiinni, koska lunta tuli niin paljon, että sinänsä porukoilla oli hyvä tuuri kun ei ton enempää ollu myöhässä :)


Joka viikonloppu on siis tullu oltua jossain menossa, viime viikonlopunki olin Sveitsin perheen luona pulkkailemassa ja auttelemassa. Nyt on semmonen olo, että vois vaan pysyä kotona viikonlopun :)
Ne on "onneks" luvannu huonoa ilmaaki viikonlopuks niin voi hyvällä omallatunnolla vaan olla kotona.

Lauantaina oon illan pikkumiehen kanssa niin noi vanhemat pääsee kahestaan ulos. Ja saan olla illan "yksin" kotona, kuin luksusta!! :) Toivon kyllä tosi hartaasti, että noi häippäsis jonnekki lauantaina ja sunnuntaina päivällä, todella kaipaisin ihan täyttä hiljasuutta ja yksin oloa..


Mutta tämmöstä tänne, näissä maisemissa on tällä viikolla käyty päiväkävelyllä, kevät on melkein täällä!! :)

Vai pitäiskö sanoa että kevät on JO täällä.. ;)

Bisous!

<3: Emilia

Herkuton helmikuu!

Jeps!

Sellanen olis siis tiedossa, herkuton helmikuu!

Mähän oon täällä syöny herkkuja joka päivä, ainaki jotain. En mitään suuria määriä, mutta joku keksi, tai pieni pala kakkua tai jotain jälkkäriä, joka päivä. Joten tää voi oikeesti tehä vähän tiukkaa! :D

Onneks sain perheen äidin mukaan tähän hommaan, joten ei pitäis kakkuja sun muita ilmestyä jääkaappiin kiusaamaan! :)

Otin tähän jo vähän varaslähdön ja koko viikon oon vähentäny huolella herkuttelua ja eilen olin jo koko päivän ilman, samoin tänään. Purkkaa kuluu kyllä sit sitäki enemmän :D

Poikkeuksen saan tehä sillon ku porukat tulee ;) Mutta muuten mennään herkuttomalla tää kuukaus, jaiks! :D

Kuvat weheartit.com

Huomenna olis tarkotus lähteä aamusta heti Lausanneen kiertelee ja vähän shoppailee ja syömään jotain herkullista ruokaa! :) Illalla mennään kattomaan pitkästä pitkästä aikaa Geneven yöelämää lauantaina, mutta oon aika skeptien sen suhteen, että mitään kovin yllättävää olis tiedossa :D

Sunnutaina, jos jaksetaan, mennään ranskan puolelle aamupalalle ja markkinoille. Mutta vähän epäilen, että saattaa jäädä sunnuntain markkinat välistä jos lauantai-iltana innostutaan ottamaan enemmän ku se kaks lasia viiniä :)

Kiva viikonloppu on kuiteski tiedossa, tän jälkeen jaksaa odttaa torstaihin, että saan porukat tänne! <3 :)

Bisous!

<3: Emilia

Kevät Kevät Kevät!

Moikka! :)

Täällä oli tänään ihan kevät! Ulkona paisto aurinko ja oli niin lämmin, että sai kaivaa ohuemman takin esiin! Tuntu ihan siltä, että kesä on jo ihan nurkan takana :) Voi ku oliski! <3

Mentiin ulkoilee ja kaikki ihmiset hymyili, kahvilat ja ravintola laitto pöytiä ulos ja hirmu määrä muita lapsia oli ulkoilmassa. Melkein olis aurinkolasit tarvinnu, mutta enhän mä niitä tietenkän tajunnu ottaa mukaan!

Tänään kun tulin illalla kasin jälkeen ranskan tunneilta kotiin, oli edelleen lämmin ilma ja ihmisiä oli ulkona nauttimassa viiniä, aika kivaa :) Niiiiin toivoisin, että tämmöset säät jatkuis vielä ens viikon, koska porukat tulee ens viikolla tänne ja lis niin paljon kivempi kierrellä ympäri kaupunkia, ku aurinko paistais ja olis lämmin :)

Mua ei yhtään haittaa, että pikkumies viihtyy tosa lintuja kattellen, ku mä saan ihailla ylempien kuvien maisemia, jotka ei kyllä taas kuvissa nätä miltään :D

Ensimmäisellä tädillä vihreissä rattaissa tais olla 4 tai 6 pikkusta kyydissä ja perässä tulee toinen täti kolmen pikkusen kanssa. ja nää oli siis niin pieniä, että ne ei vielä kävele! :) Luulen (ja toivon :D), että noi on jotain suomen perhepäivähoitajia vastaavia. Fiskut rattaat nillä kyllä on täällä :)

Mä tosiaan oon alottanu viime viikolla ranskan tunnit ja mulla olis niitä aina joka tiistai ja torstai. Apua! :D Vielä on suht helppoa, kun muistaa joitain juttuja aijemmista opiskeluista, mutta on tullu jo ihan uuttaki asiaa. Lisä opiskelumotivaatiota tulee ehdottomasti meijän super komeesta opesta ;)
En siihen aluks edes niin paljon kiinnittäny huomiota, mutta se on niin loisto tyyppi siellä luokan edessä, että ei siihen voi olla rakastumatta! :D <3 Se ilmotti meille heti ensimmäisellä tunnilla, että ei tuu puhumaan englantia enää yhtään ja ymmärretään se, mitä ymmärretään ja mitä ei, niin ei se mitään. Nyt se sit on pitäny meille kunnon esityksiä aina, että ymmärretään, mitä se tarkottaa! Siellä tunneilla saa nauraa vähän väliä :D Torstaisin viereisessä luokassa on joku tanssitunti ja sieltä kuuluu aina musiikki meijänki luokkaan. Tää meijän ope aina vähän väliä jammailee siinä musiikin tahtiin, en oo ikinä viihtyny näin hyvin ranskan tunneilla! :D


Viime viikko täällä sairastettiin, pikkusella oli flunssa ja kuumetta ja mäkin sain flunssan loppuviikosta. Edelleen saa nistää vähän väliä, mutta voimat on jo palautunu ihan hyvin :) Viikonlopun vietin ihan vaan leväten ja hyvin syöden vuorilla. Menini sinne yhen mun ystävän kanssa, talon asukit oli itte laskettelemassa muualla niin saatiin olla ihan keskenämme. oli ihana olla pari päivää ilman lasten ääniä! (Välillä mietin, että tuleekohan mulle ikinä mitään vauva kuumetta, nytki mietin, että olis ihana päästä ens kesänä taas lomalle  johki, missä ei oo ainuttakaan pikkulasta.. :D)

Viikonlopun ulkoilujen ihmettelyn aihe, aasi! :D

Mulla on menny tässä ihan ok joululoman jälkeen, ei oo joka päivä ottanu päähän tää muitten nurkissa asuminen :D Mihin mulla menee hermot, on ton äidin valittaminen. Se sanoo olevansa positiivinen ihminen, mutta musta tuntuu, ettei sen suusta tuu mitään muuta ku valitusta enää. Perheen isä on nyt tammikuussa ollu tosi paljon työmatkoilla ja oon enemmän viettäny aikaa ton äitin kanssa ja nyt rupee mulle riittää.. :D

Myös tää näitten jahkailu asioitten suhteen ottaa mua päähän. Maanantaina toi äiti kysy, jos voisin olla perjantai illan töissä kun sillä olis jotkut työpaikan pippalot. Käy mulle, en ollu mitään vielä perjantaiks sopinu. Tiistaina kuitenki alko tää jahkailu, perheen isä G tuleeki ehkä jo aikasemmala lennolla kotiin ja voiski ehkä olla pojan kanssa. Tai sitten ne vois ehkä mennä kimpassa sinne pippaloihin. Tai sit se ei ehkä tuu ajoissa. Tai ehkä ehkä ehkä. Kuuntelin tätä juupas eipäs leikkiä tiistain ja keskiviikon ja tänää torstaina kysyin, että niin, tuleekos se G aikasemmalla lennolla Geneveen. "Ehkä tulee, mutta ei se kyllä sinne pippaloihin tuu.." No ei mua se kiinnosta pätkääkään, vaan se, että onko mulla mahollisesti töitä perjantai iltana vai ei! "Aa nii joo, voisin kysyy siltä.." Ärsyttävää!

Toinen on sit se ku oon puhunu mun lomista, miten voisin niitä pitää. Mitään päätöksiä ei osata tehä, aina samaa juupas eipäs leikkiä. Nyt sit ilmotin, että pidän toukokuussa viikon vapaata ja lähen suomeen. Vastaus oli että ok, koitetaan jotenki se järjestää. Ilmeisesti mun pitäis vaan ilmottaa näille millon oon lomalla, eikä kysellä mitään. Se vaan tuntuu musta tosi tyhmältä, ku nää on mun työnantajia, niin ei sen mun mielestä niin pitäis mennä..

Illalla mullla kyllä nous tääs ärsytys mittarit omiin lukemiinsa. Tulin ranskan tunnilta puol ysin jälkeen kotiin ja perheen äiti söi illallista. Tehtiin eilen kimpassa kanakastiketta ja en ottanu sitä lounaaks tänään ku ajattelin, että sit sitä riittää illalliseks molemmille ja toi äiti säästyy kokkaamiselta. Saman tien ku astuin ovesta sisään, ilmotti tää äiti mulle, että alotti jo syömään kun oli niin hirvee nälkä. Keitti ittelleen perunoita, mutta ei sit viittiny mulle siinä samalla, nice! Tähän tais loppua myös mun extra ystävällisyys ja ylimääräset työt mitä teen. Mikä on ehkä naurettavaa, mutta tää tuntu tosi tynmältä sen jälkeen ku olin pikkumiehen päiväunien ajan käyttäny tänään pölyjen pyyhkimiseen ja keittiön puunaamiseen, mitkä ei todellakaan kuulu mun hommiin, sen sijaan että olisin itte nukkunu ja ottanu vaan omaa aikaa, mikä taas kuuluu mun sopimukseen. Ei vaan tee itte mieli enää tehä mitään extraa ku musta toi olis ihan perus ajattelevuutta, että iskis sinne kattilaan niitten omien perunoitten lisäks pari muutaki, mutta ilmeisesti se olis liikaa vaadittu.. Tuli tosi tyhmä olo ja jotenki on taas semmonen olo, että mites se mun arvostus? Koska jotenki niin mä sen ajattelen, ton perjantai illan työ jutun, lomat, tää perunoiden keittäminen, mun mielestä niitten pitäis olla kunnossa ilman mitään ongelmia, jos arvostaa toista. Noi on mun mielestä ihan perus juttuja... Nyt on lähinnä semmonen olo, että nää ei juuri arvosta mua, vaan kerran ku oon täällä noilla niin sit voi vähän kohdellakki miten tykkää, niin ettei mulla muuta elämää oikeestaan olis..

Noh, näillä näkymin mun työsuhde jatkuu maksimissaan heinäkuun loppuun asti, joten ehkä mä vielä kestän :)


Mulla mieliala kohos kyllä heti, ku olin ilmottanu tän mun toukokuun loman ja menin Finnairin sivuille kattomaan lentoja, suorat lennot 225€, T Ä Y D E L L I S T Ä ! ! ! <3
En muista, että Geneve-Helsinki-Geneve olis saanu noin edullisia suoria lentoja ikinä, ku mä oon niitä kattonu. Nyt oliski sitten reilu viikon suomi-loma tiedossa toukokuussa, Jee Jee Jee! :) Tosin, eka puol viikkoa mulla menee kyllä ihan jossain muussa ku rakkaitten näkemisessä, mutta kyllä siihen jää vielä se toinen reilu puolikas viikko, jonka käytän vaan seurasta nauttien :) <3


Mutta nyt voisin yrittää saada unta, mikäli vaan maltan! :) Sen verran ilonen ja onnellinen oon, ku saan porukat tänne ens viikolla ja kun ite pääsen suomeen käymään toukokuussa! :)

Bonne nuit!

<3: Emilia