..ainakin sydämmessä <3
Rakastan Sveitsiä, rakastan Geneveä, Geneve on mun koti <3
 |
| Mun kotikaupunki! <3 |
Suomessa on kaikki mun rakkaat, perhe ja ystävät, joita ei vaan voi mikään korvata! <3
Ajattelin jo palata suomeen, olin jo ihan varma siitä. Tuun opiskelemaan. Mutta kun koulupaikka ei auennu ja suomeen paluuseen alko olemaan kahdeksan viikkoa aikaa, iski paniikki, kauhu ja ahdistus, en mä halua täältä pois!!
Haluan suomeen opiskelemaan, mutta en tiiä mitä tekisin siellä nyt vuoden, kun odottelen seuraavia pääsykokeita. Oon pistäny hakemuksia erityisluoknaopettajan pesteihin, mutta saldona on ollu yks puhelinhaastattelu ja yhtä monta kelteistä vastausta kun lähetettyä cv:tä.
Toki sijaisuuksia olis aina, se on varmaa. Mutta niin niitä on täälläkin!
Oon kotiutunu tähän maahan ja kaupunkiin niin hyvin, että haluisin taas hetken pysyä aloillani. Viime vuodet oon muuttanu aika ahkeraan ja vaihtanu maataki, viimesen neljän vuoden aikana oon pisimmillään pysyny samassa maassa puoltoista vuotta. Se on lyhyt aika se.. Alottanu monta kertaa ns. alusta. Toki mulla on suomessa jo ne ystävät ja perhe, mutta silti sinne tultaessa joutuu tietyllä tavalla alottamaan taas ihan alusta. Ja sinne jos tulisin, haluisin Helsinkiin ja Helsinki on mulle suht vieras kaupunki.
 |
| Ihmiset <3 |
Musta tuntuu jotenki tosi syylliseltä, pahalta ja petturilta kun haluan jäädä tänne, tiedän että mun rakkaat olis halunnu mut suomeen <3 Mutta tiedän myös sen, että jokainen mun rakkaista ymmärtää, että en vaan voi palata suomeen jos haluan jäädä tänne. Ja jokainen on valtavan onnellinen mun puolesta, että tiedän, mitä seuraavan vuoden haluan tehdä!
Kaikki työkuviot on vielä ihan auki, oon käyny monissa työhaastatteluissa ja lähettäny taas monia monia cv:tä. Välillä meinas jo epätoivo iskeä, kun tuntu, ettei mistään tuu yhtään mitään. Onneks mulla on täällä semmoia ihmisiä ympärillä, jotka tsemppas, eikä antanu luovuttaa haaveen tavottelussa.
Vaikka mikään ei ookkaan töitten osalta varmaa, se on varmaa, että palaan tänne. En ota tavaroitani täältä suomeen mukaan, vaan mun pieni omaisuus jää tänne, joten syksyllä tuun ainakin pariks viikoks käymään ja hakemaan tavarani. Toki toivon, että syksyllä tuun tänne ja seuraavan kerran lennän suomeen vasta ehkä jouluna!
 |
| Keskellä kaikkea, muutaman tunnin ajomatkan päässä löytää ittensä uudesta maasta, uudesta kaupungista, totaallisen eksykissä! <3 |
Tähän päätökseen vaikuttaa myös se, että ens vuonna haluaisin opiskella englanniks. Opiskella opettajaks, kansainväliseks opettajaks. Maailma vetää mua tosi kovasti puoleensa, joten olis hölmöä opiskella suomeks, jolloin työllistymismahollisuudet ulkomailla olis lähes olemattomat, kun voi opiskella englanniks kansainvälisessä ympäristössä, joka taas aukasee ovia ihan erilailla.
Jos tulisin nyt suomeen, käyttäisin mun englantia todella paljon vähemmän kun nytten, ranskasta puhumatakaan. Toki kaikista fiksuinta olis mennä treenaamaan englantia maahan, missä äidinkieli on englanti, mutta kun en halua enkä jaksa aloittaa kotiutumista taas alusta.
Tänne lähtiessä uhkasin, että saatan olla kauemmin kun vaan sen vuoden, samalla kuitenkin tietäen, että saattaisin tulla yhtä hyvin jo kolmen kuukauden päästä takasin suomeen. Tällä hetkellä viihdyn täällä niin pelottavan hyvin, että en uskalla luvata, että olisin vaan toisen vuoden täällä. Tuntuu todella kaukaselta ajtukselta, että vuoden päästä mun pitäis palata suomeen opiskelemaan. Mutta tiedän myös sen, että mun on pakko opiskella nyt, jos meinaan joskus päästä semmoseen ammattiin, mihin oikeasti haluan!
 |
| Maailman onnellisin tyttö! :) |
Tää on taas tätä mun oman sydämen seuraamista ja haaveiden toteuttamista, mikä on ainut oikee tapa elää onnellisesti! <3
Pian nähdään rakkaat!
Bisous!
<3: Emilia
