Täällä mulla on tullu paljon positiivisempi kuva suomen asiakaspalvelusta. Vaikka se ei ehkä kaikissa paikoissa ole huipputasoa, niin sitä kuitenkin on. Täällä en voi sanoa, että asiakaspalvelua olisi, ei ruokakaupassa, ravintolassa tai kahvilassa. Saan välillä kummallisia katseita kun kiitän kuskia bussista noustessa tai huudan kiitokset kun astun ravintolasta tai kahvilasta ulos, vihaisen mulkasun kun tervehdin iloisesti kassaa. Tulin jo siihen tulokseen, että täällä ei ole asiakaspalvelua, ei niin kun itse sen ymmärrän ja että kiitos olisi kirosana.
Kävimme kaupassa joku aika sitten perjantaina. Samassa marketissa, mistä ollaan ostettu suurin osa ruoista koko täällä olomme ajan. Kyseisen kaupan kassat ovat pahimpia! Kassalle mentäessä toivotan iloisesti good evening ja minua vain mulkaistaan, ei mitään tervehdystä takaisin. Tämä yksi kokemus olis kuitenkin erilainen. Kassalle mentäessä tervehdin tuttuun tapaan iloisesti ja kassaneiti vastasi minulle. Ja vielä hymyn kera! Kun hän oli vetänyt ostoksemme, hän kysyi olemmeko opiskelijoita yliopistosta. Vastasin myöntävästi. Hän kysyi, että olisiko minulla opiskelijakorttia mukana, koska perjantaisin opiskelijat saavat 5% alennusta näyttämällä opiskelijakorttinsa. Olin häkeltynyt ja kysyin asian uudestaan, että olin varmasti ymmärtänyt sen oikein. Ojensin opiskelijakorttini ja niin vain lähti 5% pois ostostemme loppusummasta. Tämä on kuulemma aina ollut ja alenuksen saa joka perjantai. Toivotettiin siinä vielä iloisesti hyvät illan jatkot, ei ole aikaisemmin sellaistakaan tapahtunut. Olin aivan fiiliksissä, täällä onkin ystävällisiä asiakaspalvelijoita!
Kerättiin ruokakassejamme kasaan kun ilmeisesti kassojen esimies tuli meitä tervehtimään. Kysyi, olemmeko opiskelijoita, viihdymmekö barbadoksella ja toivotti meidät tervetulleiksi uudestaan ostoksille. Lähdin kaupasta maailman leveimmän hymyn kera!
Vaikka hiukan harmittaakin, ettei meille kyseistä tietoa ole aikaisemmin kerrottu. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! :)
Asioitiin samaisessa kaupassa maanantaina ja jälleen positiivinen kokemus! Kassa tervehti iloisesti ja kun tuli maksamisen paikka, hän kertoi, että maanantaisin on taikasana. Kun taikasanan sanoo, saa 5% alennusta ostosten loppusummasta. Kiitin kohteliaasti tästä tiedosta, kerroin, että en asiasta mitään tiennyt ja sanoin taikasanan. Ja niin taas säästettiin selvää rahaa!
Tein pienen yhteenvedon ja tulin siihen tulokseen, että kassa 1 ja 2 ovat hyviä valintoja, jos myyjä on keski-ikäinen ;) Nuoret naiset eivät pääsääntöisesti voi sietää mua, joten niitä on parempi vältellä :D
Asioitiin samaisessa kaupassa maanantaina ja jälleen positiivinen kokemus! Kassa tervehti iloisesti ja kun tuli maksamisen paikka, hän kertoi, että maanantaisin on taikasana. Kun taikasanan sanoo, saa 5% alennusta ostosten loppusummasta. Kiitin kohteliaasti tästä tiedosta, kerroin, että en asiasta mitään tiennyt ja sanoin taikasanan. Ja niin taas säästettiin selvää rahaa!
Tein pienen yhteenvedon ja tulin siihen tulokseen, että kassa 1 ja 2 ovat hyviä valintoja, jos myyjä on keski-ikäinen ;) Nuoret naiset eivät pääsääntöisesti voi sietää mua, joten niitä on parempi vältellä :D
Toinen positiivinen kohtaaminen sattui pari viikkoa sitten maanantaina. Lähdimme seikkailemaan ja etsimään meille uutta "kauppakeskusta". Perille löysimme suht helposti, mutta ihan varmoja ei oltu, miten päästäisiin kotiin. Pysäytin bussin ja ystävällisesti kysyin menisikö bussi Bridgetowniin, josta sitten osaisimme kotiin. Kuski vastasi ystävällisesti, että menisi kyllä. Hypättiin kyytiin ja Bridgetownissa hän kysyi, mihin päin kaupunkia olimme menossa. Kyydissä oli meidän lisäksi kaksi muuta matkustajaa. Nämä kaksi muuta jäisivät seuraavassa risteyksessä pois, mutta me olimme suuntaamassa kohti bussiasemaa, joka olisi toisessa suunnassa, kuin varikko, mihin tämä bussi oli suuntaamassa. Meidän yllätykseksi ja iloksi kuski poikkesi reitiltä ja lähti kohti meidän bussiasemaa. Matkalla hän kuitenkin huomasi edessä vanin, johon olimme seuraavaksi hyppäämässä. Kuski alkoi tööttämään hirmuisesti ja vilkuttamaan valojaan ja niin pysähtyi van meidän edessä. Kuski ajoi viereen niin, että päästiin suoraan hyppäämään seuraavaan kyytiin. Ja taas oli hymy korvissa ja en tiennyt, miten olisin osannut tarpeeksi kiittää kuljettajaa. Ja siis kaikki tämä tapahtui keskustassa, bussi ja van pysähtyivät liikenneympyrään, kukaan ei tööttäillyt eikä kenelläkään tuntunut olevan kiire!
Yksi päivä lähdettiin taas kyseiseen ostoskeskukseen syömään. Tarkennuksena, ostoskeskus täällä on pienempi kuin Keravan Prisma. Iso ruokakauppa, ravintola, apteekki, askartelukauppa ja hampurilaisravintola. Täällä lähdemme ostoskeskuksiin joko ravintolan takia, niin kuin tässä tapauksessa, tai muuten vaan hengailemaan, koska siellä on viileetä. Ei mennä kaupoille, vaika niin voisi luulla :D
Mutta niin, taas samassa osoitteessa ja lähdösä kotiin päin. Bussipysäkillä odottelimme jonkin aikaan, kunnes näimme bussin janka viittoilin pysähtymään. En tajunnut, että kyseinen bussi oli pimeä, eli ei ollut enää ajossa. Ystävällinen kuski kysyi, mihin olimme menossa. Hän ei ollut menossa samaan paikkaan, mutta voisi heittää meidät pysäkille, mistä pääsisimme jatkamaan matkaa. Bussi jatkoi kuitenkin koko matkan meidän määränpäähän, ihan vain ystävällisyyttä. Oltiin maksamassa hänelle, mutta hän ei halunnut ottaa rahaa, eihän hän ollut enää ajossa. Ja taas hymyilytti niin kuin Naantalin aurinkoa ja kiitos tuntui todella pieneltä sanalta!
Yksi päivä lähdettiin taas kyseiseen ostoskeskukseen syömään. Tarkennuksena, ostoskeskus täällä on pienempi kuin Keravan Prisma. Iso ruokakauppa, ravintola, apteekki, askartelukauppa ja hampurilaisravintola. Täällä lähdemme ostoskeskuksiin joko ravintolan takia, niin kuin tässä tapauksessa, tai muuten vaan hengailemaan, koska siellä on viileetä. Ei mennä kaupoille, vaika niin voisi luulla :D
Mutta niin, taas samassa osoitteessa ja lähdösä kotiin päin. Bussipysäkillä odottelimme jonkin aikaan, kunnes näimme bussin janka viittoilin pysähtymään. En tajunnut, että kyseinen bussi oli pimeä, eli ei ollut enää ajossa. Ystävällinen kuski kysyi, mihin olimme menossa. Hän ei ollut menossa samaan paikkaan, mutta voisi heittää meidät pysäkille, mistä pääsisimme jatkamaan matkaa. Bussi jatkoi kuitenkin koko matkan meidän määränpäähän, ihan vain ystävällisyyttä. Oltiin maksamassa hänelle, mutta hän ei halunnut ottaa rahaa, eihän hän ollut enää ajossa. Ja taas hymyilytti niin kuin Naantalin aurinkoa ja kiitos tuntui todella pieneltä sanalta!
Reilu kolme kuukautta täällä olleena, huonoa ja töykeää asiakaspalvelua saaneena, pelasti nämä henkilöt minun silmissäni tämän maan maineen! Ja nimenomaan asiakaspalvelu-mielessä. Toki välillä tulee vastaan muuten vaan ytävällisiä paikallisia. Yksi päivä viimeviikolla bussissa yksi miesmatkustaja kysyi, että tiedänhän ettei bussi ole menossa Bridgetowniin. Tuli hyvä mieli :) Ja seikkailessamme ekan kerran uuteen kauppakeskukseen, odotellessame bussia, bussipysäkille pysähtyi auto ja kysyi, mihin olemme matkalla. Kerrottuamme hän osasi kertoa, että bussi Bridgetownin tulee noin viiden minuutin päästä.
Tarinan opetus itselleni oli se, että vaikka välillä turhauttaa ja ottaa päähän muiden asenne ja käytös, muista itse olla aina ystävällinen! Saatat olla joku niistä, joka pelastaa suomen ja suomalaisten maineen. Tai tuot sen ilon jollekin ja saat leveän hymyn aikaan. Kiitos ei todella ole kirosana ja ystävällisyys, kohteliaisuus ja avuliaisuus kannatta aina!
<3: Emilia
Ps. Yritän kovasti tartuttaa paikallisten kiireettömyyden muhun ja tuoda sen mukanani suomeen! Ei ehkä helpoin homma meikäläiselle, mutta yritystä löytyy ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti